Ahtoputkiston tiiviys on asia, josta ei voi saarnata tarpeeksi. Monesti ahtovuotoon liittyviä riskejä ei nähdä, koska ”kyllähän turbo pumppaa”. Pumppaahan se, mutta kuinka pitkään?
Ahtoputkivuodot eivät välttämättä aiheuta massiivista puhinaa tai muuta ääntä, joka muun äänitason noustessa kiinnittäisi kuljettajan huomion. Varsinkaan vakioautojen softapäivitysten ja ahdinmuutosten yhteydessä käytettävät vakiomalliset ahtoputket ja niiden liitokset eivät välttämättä kestä tai pysty pitämään korkeampia ahtopaineita putken sisällä. Tarkastusta ei saisi tehdä pelkästään silmämääräisesti, vaan ahtoputket ja välijäähdytin olisi aina syytä koeponnistaa. Silmämääräisessä tarkastuksessa öljyiset ahtoputkiliitokset ovat merkki ahtovuodosta.
Myös nykyiset muoviset imusarjat saattavat ajan kanssa revetä ihan vakiotehoillakin ja EGR:n jumiutuminen auki -asentoon johtaa ahtopainevuotoon!
Ahtopainevuoto aiheuttaa seuraavaa:
- Lisää ahtimen rasitusta sen pyrkiessä täyttämään moottorinvalvonnan ahtopainepyynnit → akselin liian suuri pyörintänopeus
- Huonontaa kompressorin hyötysuhdetta massavirran siirtyessä enemmän oikealle (ja yli) kompressorikartalla → akselin liian suuri pyörintänopeus
- Kasvattaa pakopainetta, koska kompressorin vaatima teho kasvaa
- Syö vähimmilläänkin tehopotentiaalia
Akselin liian suuri pyörintänopeus johtaa ennenpitkää ahtimen hajoamiseen ns. eeppisellä tavalla, mikä saattaa pahimmillaan aiheuttaa vakavan moottorivaurion!
Mikäli huolletun ahtimen mukana tulevassa huoltoraportissa on mainittu mahdollisuus ahtopainevuodosta, kannattaa asiaa tutkia. Mikäli asiaan ei kiinnitetä tarvittavaa huomiota, huollettu/muokattu/uusi turbo ei pahimmillaan kestä kuin muutamia kilometrejä ja kustannukset nousevat turhaan!